Kuinka ravihevosten kanssa harjoitellaan?

Jokainen ravihevosta läheltä näkemään päässyt tietää, että nämä eläimet herättävät kunnioitusta. Ravurit ovat hevosten valioyksilöitä, mutta se ei suinkaan ole sattuman tulosta. Jokaisen kilparadoilla uraa tekevän hevosen taustalla on harjoittelu, ja hyviä tuloksia saavuttavan hevosen kohdalla harjoittelu on tarkkaan harkittua ja onnistunutta.

Hevosurheilu on löytänyt tiensä toki vedonlyöjien keskuuteen jo aikoja sitten. Jos et tunne hevosen historiaa ja harjoitusolosuhteita, häviät vedonlyönnissä melkoisen edun – veikkaamisesta tulee melkoista hedelmäpeliä. Hedelmäpeleistä puheen ollen: kannattaa tsekata LuckyMeSlots, jonka sivustolle voit laukata pelaamaan näitä onnenpelejä verkossa.

Ravivalmennus on pitkäjänteistä puuhaa

Usein ravihevosia houkutellaan ostamaan hieman hyväuskoisiksi ja varakkaiksi tunnettuja henkilöitä. Näitä ihmisiä ei välttämättä kiinnosta hevosen historia kuin pintapuolisesti – valitettavan moni on liikkeellä hyvin lyhyellä tähtäimellä, äkkirikastuminen toiveissaan. Ravuri vaatii kuitenkin pitkää sitoutumista: hyvät tulokset radalla eivät synny hetkessä.

Asiantuntevassa valmennuksessa ei pyritä tuloksiin liian nopeasti. Liian intensiivinen rääkki voi saada hevosen loukkaantumaan ja pahimmillaan orastava kilpaura jää lähtötelineisiin: aivan samat lainalaisuudet pätevät urheilevien ihmisten kanssa. Hevonen ei ole kone, mikä valitettavan monilta unohtuu. Kyseessä on herkkä ja tunteva olento.

Tavallisesti hevosen valmentaminen ravikilpailuun sopivaksi kestää vähintään vuoden, tavallisesti kaksikin. Millään tavoin ”valmista” ei vielä tämän vuoden tai kahden jälkeenkään tule, mutta tämän vaiheittaisen valmennusjakson jälkeen hevonen alkaa olla valmis toimeen, joka oikeastaan sotii sen luontoa vastaan: hevonen on nimittäin luonnostaan kehittynyt juoksemaan lyhyitä alle 500 metrin spurtteja, ei jatkuvia kovavauhtisia juoksumatkoja.

Suurin osa valmennuksesta onkin hevosen fysiikan saattamista siihen kuntoon, että pitkät ravimatkat ilman taukoja luonnistuvat hevoselta – ja siihen, että tämä tapahtuu vailla kipua. Hevosen harjoittelu voidaan jakaa kolmeen jaksoon. On peruskuntokausi, jossa saadaan nimenomaan perustason kisakunto päälle. Tätä seuraavat kilpailuihin erityisesti valmentavat vauhtikestävyyden harjoittelu sekä nopeuskestävyyden harjoittelu.

Hevosen sykkeen tarkkailu avainasemassa

Jokainen juoksua harrastanut tietää, että herkistely ja hienosäätö tulevat vasta peruskunnon jälkeen. Sama juttu ravihevosten kanssa – peruskuntoa harjoitetaan erityisesti nuorilla hevosilla ennen kilpauran varsinaista alkua. Peruskunnon rakennus pitää kuitenkin aloittaa jälleen esimerkiksi loukkaantumisen takia pitkään radoilta sivussa olleiden varttuneidenkin hevosten kanssa.

Mutta miten peruskunnon rakentumista ja edistymistä valmennuksessa voidaan seurata? Hevosta kun on riskaabelia rääkätä sen kestokyvyn äärirajoilla – loukkaantumisriskin välttäminen on paitsi eläinrakkautta, myös taloudellisesti fiksua. Tässä avainasemaan nousee hevosen sykkeen seuraaminen. Sykealueet vaihtelevat tietenkin yksilölliseti, mutta hevosen maksimisyke pyörii 200-240 tienoilla, leposykkeen ollessa huomattavati alempi, 25-40 hujakoilla.

Valmentajien koulutus

Valmentajien koulutusta Suomessa tarjoaa Suomen Hippos ry, joka järjestää vastuuvalmentajakoulutuksia esimerkiksi C-ajolupakurssien yhteydessä. Jotta henkilö voi toimia hevosen vastuullisena valmentajana, tulee hänen osalllistua tähän koulutukseen, mikäli hänellä ei ole koskaan ollut raviohjastamiseen tarvittavaa lupaa. 

Ajolupakursseja Hippos järjestää puolestaan kymmenkunta kappaletta vuodessa, ja niille osallistuakseen tulee olla täyttänyt vähintään 16 vuotta, asua vakituisesti Suomessa sekä tietenkin omata perustaidot käsittelyssä, valjastuksessa ja ohjastuksessa. Nämä taidot tarkastetaan pääsykokeella ennen kurssia.

Perimän vaikutusta ei voi unohtaa

Harjoittelu ja valmennus voivat lopulta tehdä todeksi vain sen, mihin hevosen geneettinen perimä antaa mahdollisuudet. Hyvien vanhempien ja sukupuun korostaminen ei siis ole turhaa raviurheilussa. Hevosesta ei voi saada irti enempää kuin mihin sen perimä antaa mahdollisuuden. On myös hyväksyttävä se fakta, että toisista hevosista ei ole huippuluokan kilpailijoiksi. Se ei silti tarkoita, että kyseinen eläin olisi jotenkin arvoton tai hyödytön – edessä voi olla hyvä ura vaikkapa ratsastuksen tai hevosenhoidon opettelussa talleilla.